---

JUKKA RAUTAKORPI ALOITTI PITKÄN TAPPARA-URANSA

SM-liigaa pelattiin kuten edelliselläkin kaudella: 12 joukkuetta, joista kahdeksan parasta playoffeihin ja huonoin liigakarsintoihin. Runkosarjan ottelumäärä oli toista kautta 50.

Tappara oli tehnyt aivan uuden päänavauksen päävalmentajatontilleen, kun se kiinnitti pääasiassa Jyväskylässä vaikuttaneen vasta 32-vuotiaan Jukka Rautakorven ensimmäiseen päävalmentajapestiinsä. Pestillä oli pitkäaikaiset vaikutukset, sillä Rautakorpi oli vaikuttamassa Tappara-kiekkoilun ytimessä vielä 2020-luvullakin.

Ensimmäiset uudet pelaajakiinnitykset debytanttivalmentajan joukkueeseen olivat HPK:sta tullut hyökkääjä Jarkko Nikander ja aiemmin vain ykkösdivisioonaa pelanneet hyökkääjä Mikko Helisten ja maalivahti Jussi Markkanen, parikymppisiä nuoria molemmat. Kari Heikkinen, Jari Halme ja Tommi Haapsaari eivät jatkaneet Tapparassa, mutta vanhoista staroista mukana olivat edelleen mm. Timo Jutila, Aleksander Barkov, Valeri Krykov, Pekka Laksola ja Ari Haanpää. Janne Ojanen oli toukokuun alkupuoliskolla vielä ilman sopimusta ja kovasti niin TPS:n, sveitsiläisen HC Luganon kuin ruotsalaisen Luleå Hockeynkin kiikarissa, mutta vielä toukokuun aikana Ojanen raapusti nimensä kuitenkin Tapparan jatkosopimuspaperiin.

Pohjois-Amerikassa pelanneet Vesa Viitakoski ja Jarkko Varviokin kiinnostivat kirvesrintoja, mutta Viitakoski jatkoi rapakon takana ja Varvio tarttui Rauman Lukon täkyyn. Heinäkuun lopussa Tapparan joukkue oli ulkomaalaispuolustajaa valmis kauden aloitukseen. Hiukan ennen elokuussa pelattua Tampere Cupia sellainen löydettiin, ja Tampereelle tuli kanadalainen Derek Mayer, joka valittiin viime metreillä ohi venäläisen Oleg Burlutskin.

Marraskuun maaottelutauolla hyökkäystä levennettiin Reijo Mikkolaisella, joka oli TPS:stä siirtynyt Ilvekseen, mutta ei löytänyt sieltä paikkaansa. Tapparassakin tie nousi pystyyn jo 15 pelin jälkeen, ja seitsemän SM-kullan mies hakeutui Saksan alasarjoihin lopettamaan pelaajauransa. Myös Ilveksen kirjoilla ollut mutta KooVeessa ykkösdivisioonaa pelannut Mika Niittymäki pelasi Tappara-paidassa parikymmentä ottelua. Jukka Ollilan jouduttua olkapäävamman takia sivuun koko loppukaudeksi Tappara vahvisti puolustustaan vielä siirtorajalla paluumuuttaja Harri Laurilalla.

Ylivoimaviisikko teki tuhoisaa jälkeä

Kauden ensimmäiset puoli-isot pelit pelattiin Tampere Cupissa. Uusi kanadalaispuolustaja Mayer aloitti ensimmäisessä Tappara-pelissään maalilla saksalaista Kölniä vastaan. Se oli ensimmäinen näyttö siitä tyylistä, joka lopulta vei aina Tappara-puolustajien yhden kauden maaliennätykseen. Tampere Cupin pronssiottelussa kirvesrinnat kohtasivat takavuosien kansainvälisen kompastuskivensä Moskovan ZSKA:n, josta oli kuitenkin enää jäljellä oikeastaan pelkkä nimi ja valmentaja Viktor Tihonov – eivätkä nekään enää pitkään. Tuttuun tapaan ZSKA kuitenkin voitti Tapparan, nyt maalijuhlassa lukemin 8-7.

SM-liigan alkaessa Tapparalta odotettiin parempaa kuin heikosti sujunut edelliskausi. Kysymysmerkkeinä pidettiin kokematonta valmennusta ja nuoria maalivahteja. Puoli-ilkeän leikkisästi kyseltiin, kenestä tulee Jari Halmeen seuraaja satojen vitsien kohteena, jos Tappara ei vieläkään menesty.

Seuraavana päivänä Tappara voitti liiga-avauksessa HIFK:n 3-1, ja maalivahti Ilpo Kauhanen keräsi kaikki palkinnot. Kausi lähti kirvesrinnoilta muutenkin käyntiin erinomaisesti, sillä seitsemästä ensimmäisestä ottelusta tuli kuusi voittoa, niissä mukana myös vierasvoitto kauden ylivoimaisesta mestarisuosikista Jokereista. Kauden kolmannessa pelissä Arto Kulmala paukauti hattutempun jo avauserään, kun Tappara murskasi TuTon lopulta 10-2.

Lokakuun lopussa, kun liigaa oli pelattu sellaiset viitisentoista kierrosta, mediassa hoksattiin Tapparan ylivoimapelin tehokkuus. Viisikko Valeri Krykov – Janne Ojanen – Arto Kulmala – Derek Mayer – Timo Jutila teki kovaa tulosta ilta toisensa jälkeen. Runkosarjan lopussa tälle yv-koostumukselle oli merkitty peräti 40 ylivoimamaalia.

Toinen mediahuomio koski jäähytilastoja. Kiekkolehti tilastoi marraskuun lopulla, että Tapparalle oli annettu peräti 84 jäähyä mailarikkeistä, niistä peräti 44 huitomisesta. Huitomistilaston kakkosella Ilveksellä niitä oli vain 13. Yksittäisistä pelaajista eniten mailaansa oli käyttänyt väärin kirvesrintojen Valeri Krykov, jolle oli vihelletty 10 jäähyä mailarikkeistä.

Ainakin yksittäinen peli, joka kaatui jäähyihin, oli marraskuun puolivälin paikallispeli, jossa Tappara johti jo 3-0 ja vielä 4-2, mutta hävisi lopulta 4-5 saatuaan ottelussa 12 kaksiminuuttista, kaksi kertaa Ilvestä enemmän.

Kauhasen nollaputki oli uusi liigaennätys

Krykov käytti mailaansa myös hyvään tehden kauden aikana oman piste-ennätyksensäkin. Joulukuun alussa hän kuritti kasvattajaseuraansa HIFK:ta tehoin 2+2, kun Tappara voitti 5-4. Hän oli mukana molemmissa maaleissa reilu viikkoa aiemmin, kun JYP kaatui 2-0, vaikka kokoonpanosta puuttuivat niin Ojanen, Jutila kuin Laksolakin.

Tappara voitti joulukuun alun neljästä pelistään kolme ja oli mukavasti neljäntenä, kun joulutauolle lähdettiin 30 kierroksen jälkeen. Jakson ainoa tappio oli tullut itsenäisyyspäivää seuraavana päivänä Kuopiossa, jonne maailmanmestarikaksikko Jutila ja Ojanen matkasivat Linnan juhlien humutunnelmasta. Joulutauolla kaksikko liittyi HC Davosin riveihin perinteiseen Spengler Cupiin ihan avoimesti tutkimaan mahdollisuuksia siirtyä seuraavaksi kaudeksi pelaamaan Sveitsin rahakkaampaan sarjaan. Mayer puolestaan edusti samassa turnauksessa Kanadan joukkuetta.

Joulu-tammikuu sujui joukkueelta pikkuputkissa. Kolmea peräkkäisvoittoa seurasi kolme tappiota, niitä taas kolme voittoa, sitten viiden pelin putki ilman voittoa (kolme tasapeliä tosin) ja taas neljän voiton putki. Tappara haki Turusta komean vierasvoiton 5-3, kun Pekka Laksola tahditti takalinjoilta kahdella maalilla ja kahdella maalisyötöllä.

21. tammikuuta pelattu paikallisottelu oli Harri Laurilalle vasta kolmas ottelu Tapparassa vuonna 1990 tapahtuneen maailmalle lähdön jälkeen. Ottelun toisessa erässä Ilveksen Mika Arvaja taklasi hänet vaarallisesti päin laitaa, ja siitä suuttuneena Laurila otti oman käden oikeuden käyttöön nyrkein, kun tuomari ei jäähyäkään ollut antamassa. Laurila sai yksipuolisesta tappelusta kahden ottelun pelikiellon. Muutama ottelu myöhemmin Markus Oijennus sai kolmen ottelun sanktion potkaistuaan KalPa-pelaajaa.

Runkosarjan lopun isoin Tappara-tapaus oli kuitenkin maalivahti Ilpo Kauhasen kolme peräkkäistä nollapeliä. Ilman maalia jäivät perätysten TuTo, Ilves ja Ässät. Kauhasesta tuli reilun 188 minuutin nollaputkensa myötä hetkeksi lähes julkkis, mutta paluu jäänpinnalle tapahtui TPS-pelissä ottelun ensimmäisen laukauksen upotessa helposti hanskan puolelta sisään ja päättäessä nollaputken lukemiin 188 minuuttia ja 29 sekuntia. Kyseisessä matsissa Tappara oli tappiolla jo 0-3 ja reilu minuutti ennen loppuakin vielä kahden maalin päässä, mutta teki uskomattoman nousun vieden pelin jatkoajalle. Jatkoajalla sitten Markus Oijennus antoi nousulle upean kruunun voittomaalilla!

Tuo TuTo-nollapeli on ainakin toistaiseksi viimeinen Tapparan ja TuTon kohtaaminen. Hauskan kuriositeetin ottelulle antaa TuTon ennakkomainostus otteluun kärkenään seuran uusi maalilaulu, jota yleisöä kutsuttiin kuulemaan. Maalilaulua ei kuitenkaan vielä siinä pelissä päästy soittamaan.

Runkosarjan toiseksi viimeisessä ottelussa kohtasivat Hämeenlinnassa HPK ja Tappara. Jo ennen ottelua tiedettiin, että joukkueet olisivat vastakkain myös pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle, mutta puolivälierien kotiedusta vielä pelattiin. Tappara voitti 6-2 ja varmisti runkosarjan nelospaikkansa.

Playoffeissa pettymys HPK:ta vastaan

Puolivälierissä vastakkain olivat siis nelossijan Tappara ja vitossijan HPK. Kerhon päävalmentaja Sakari Pietilä lanseerasi formulaykkösiä lainaten Tapparan Ferrariksi ja HPK:n haastajatalli Pacificiksi, oikeastaan ilman mitään perustetta, vaikka toki Tappara sen kaksi pistettä enemmän runkosarjassa keräsikin. HPK oli kuitenkin 1990-luvun ajan pääsääntöisesti sijoittunut tästä kaksikosta paremmin.

Tappara tuli sarjan ensimmäiseen otteluun kotonaan mailaa puristaen ja vatsatautitoipilaana. Pahiten taudista kärsi ykkössentteri Ojanen, joka menetti playoff-viikon aikana viisi kiloa painoa. HPK otti sarjassa kotiedun itselleen voittamalla avauspelin 3-1, ku:n Aleksandr Andrievski teki kaksi maalia ja kolmas tuli rankkarista, joka tuomittiin Ilpo Kauhasen mailanheitosta. HPK jatkoi samaa vauhtia toisessa ottelussa Hämeenlinnassa, missä voitto tuli 5-3 Andrievskin osuttua taas kahdesti.

Tappara oli kolmanteeen peliin lähdettäessä selkä seinää vasten, ja joukkueen kapteeni Timo Jutila toisti New York Rangersin Mark Messierin parin vuoden takaisen tempun lupaamalla voiton seuraavaan peliin. Sellainen tulikin ja peräti lukemin 7-2, kun Derek Mayer jyräsi kahden maalin ja kolmen syöttöpisteen edestä.

Neljäs peli oli tasainen, kunnes HPK toisessa erässä teki yhden maalin ylivoimalla ja toisen alivoimalla. Tappara ei saanut kiriä aikaan, turhautui ensin ja lopulta luovuttikin, ja HPK marssi välieriin kolmannella voitollaan, joka tuli peräti lukemin 7-1.

Tapparan lopullinen sijoitus oli siis viides. HPK hävisi välierissä suoraan kolmessa ottelussa Jokereille, joka sai kolmannen kerran peräkkäin finaaleihin vastaansa TPS:n. Kaksikon vuorottelutahdissa mestarivuorossa oli nyt Jokerit.

Mayer ja Jutila ennätyksiin

Tapparan tehokkain pelaaja oli Janne Ojanen, joka teki runkosarjassa 64 pistettä, mikä riitti pistepörssin kakkossijaan. Maailmanmestaripartneri Timo Jutila teki pakin paikaltaan tehot 14+37=51, mikä oli Tapparan uusi puolustajien piste-ennätys. Jutilan ylivoiman pakkipari Derek Mayerin runkosarjan maalimäärä oli 17, uusi Tappara-pakkien ennätys sekin. Valeri Krykov teki oman ennätyksensä 43 tehopistettä, ja Ojanen sekä Arto Kulmalakin jäivät vain pisteen omien uriensa piste-enkoista. Kaikkia näitä viittä yhdisti yhteinen tehokas ylivoimakentällinen.

Playoffeissa pistekärki oli Mayer seitsemällä pinnallaan. Ojanen, Krykov ja Aleksander Barkov ylsivät neljään. Kaiken kaikkiaan ainoastaan seitsemän kirvesrintaa avasi pistetilinsä näissä neljässä puolivälieräottelussa.

Joukkueen nuoresta maalivahtikaksikosta Ilpo Kauhanen pelasi runkosarjassa vähän Jussi Markkasta enemmän, ottelumäärät 30-23, ja pudotuspeleissä Kauhanen pelasi kaikki ottelut.

Hakametsän jäähallin aikaan Tapparan kotiotteluiden yleisökeskiarvo ylitti kuuden tuhannen rajan neljä kertaa. Tämä oli yksi niistä kausista: keskiarvo oli 6041.

Spengler Cupissa Davosin joukkueessa rahakaukaloihin näyttöjä antamassa olleet Ojanen ja Jutila löysivätkin kauden jälkeen uudet peliapikat ulkomailta. Jutilan osalta tieto saatiin jo kuukausi Spenglerin jälkeen, että uudeksi suunnaksi tulee juurikin Sveitsi mutta joukkueeksi SC Bern. Ojanen siirtyi Ruotsin Malmöön. Ulkomaat kutsuivat kauden jälkeen myös Pekka Laksolaa, Ari Haanpäätä, Derek Mayeria, Sami Lehtosta ja Petri Kaltevaa.

Seuraorganisaatiossakin tapahtui

Joukkueen taustallakin tapahtui pitkin kautta. Neljä vuotta aiemmin potkut saanut Rauno Korpi palasi jo syksyllä seuran johtoryhmään ja markkinointipuolelle Kirvesklubi-tapahtumien isännäksi. Alle 18-vuotiaiden maajoukkueen valmentajanakin toiminut Korpi otti helmikuussa vastuulleen myös Tapparan A-nuorten joukkueen, joka oli jo useamman vuoden joutunut tarpomaan ykkösdivisioonassa. Nousu takasin nuorten SM-liigaan ei onnistunut Korvenkaan johdolla. A-juniorien rämpiessä kirvesrintojen B-juniorit voittivat jo kolmannen peräkkäisen Suomen mestaruutensa, joten voittavaa pelaajamateriaalia vanhempaankin ikäluokkaan olisi luullut jo riittävän.

Tammikuun alussa puolestaan tiedotettiin toimitusjohtaja Mikko Leinosen palaavan kesken kauden pankkihommiinsa, josta hän oli ollut virkavapaalla. Edellisellä kaudella kesken kauden päävalmentajaksi tullut Kaj Matalamäki tarttui nyt kesken kauden toimitusjohtajan pestiin loppukauden ajaksi.

Muutenkin Tapparassa rakennettiin organisaatiomuutosta. Haussa oli jääkiekkopuolesta vastaava manageri sekä markkinointipuolen rahanhankkija.

Tapparan ja Ilveksen playoff-pelien päätyttyä julkistettiin myös yhdeksän kuukautta kypsytelty Team Tampere, johon näiden kahden jääkiekkoseuran lisäksi kuuluivat jalkapalloseurat FC Ilves ja TPV, koripalloseura Pyrintö ja lentopalloseura Isku-Volley. Seurojen tietotaidon yhdistäväksi mainostettu yhteistyöelin uskoi, että yhteinen joukkovoima oli suurempi kuin yksittäisten seurojen painoarvo. Isompaa menestystarinaa tästä ei syntynyt.

---

---