---

KAHDEKSAN ERI ULKOMAALAISPELAAJAA KOKOONPANOSSA KAUDEN AIKANA

Tapparan kausi päättyi samalla lailla kuin edellinenkin, lyhyesti ja nopeasti puolivälierissä Jokereita vastaan, mutta kokonaisuus oli kuitenkin parempi. Siitäkin huolimatta, että välillä meno tuntui levottomalta, kun etenkin ulkomaalaispelaajia tuli ja meni, ja päävalmentajakin jakoi aikansa seurajoukkueen ja olympialaisiin valmistautuvan maajoukkueen välillä.

Jukka Rautakorven kaksivuotisen jakson jälkeen Tapparan ruoriin tarttui jälleen Rauno Korpi, kuutisen vuotta aiemmin katkeruutta ja hammastenkiristelyä aiheuttaneet potkut seuran valmentajan paikalta saanut legenda. Tällä kertaa hän oli samalla myös naisten maajoukkueen valmentaja tähtäimessä Naganon olympiakisat, joihin naisten jääkiekko ensimmäistä kertaa pääsi. Kakkosvalmentajaksi tuli seuran A-nuoret keväällä vihdoin takaisin SM-liigaan johtanut Ismo Läntinen.

Korven teesi kaudelle oli se, että tapparalaisten oli oltava sikoja. Hän tarkensi sanan merkitystä, että siat ovat viisaita ja puhtaita tiimipelaajia, voimakkaita ja piirun verran äreitäkin. Korpi sanoi Tapparan lähtevän tosissaan haastamaan valtajoukkueita Jokereita ja TPS:ää, ja tarkoitus oli voittaa mestaruus.

Vielä SM-liigan aloitusinfossa syyskuussa Korpi väritteli, kuinka oli nähnyt enneunen Kanada-maljasta taas Tapparan hallussa. Lopulta se osoittautui vain uneksi, ei enteeksi.

Ulkomaalaisia tuli ja meni kuin pyöröovissa

Joukkueen ensimmäiset uudet vahvistukset olivat hyvää kotimaista kaartia. Useampaan otteeseen hankintalistalla ollut Jarkko Varvio tarttui vihdoin Tapparan täkyyn, ja hyökkäykseen liittyivät myös Lasse Pirjetä ja Harri Lönnberg. Sen sijaan Tapparasta NHL-yritykselle lähtenyt ja Ruotsiin päätynyt Vesa Viitakoski valitsi Tapparan sijasta paikalliskilpailija Ilveksen, koska omien sanojensa mukaan Tapparan pyrkimykset eivät saaneet häntä vakuuttuneeksi joukkueen menestyksestä. Lyhyellä tähtäimellä Viitakoski oli ehkä oikeassa, mutta Viitakoskenkin pelaajauran myöhemmissä vaiheissa Tappara olisi ollut lopulta se paremmin menestyvä tamperelaisjoukkue.

Mukava yllätys Tapparan syliin puksahti, kun Timo Jutila purki voimassa olleen sopimuksensa SC Bernin kanssa ja palasi taas kirvesrintoihin. Jutia selvästi vähemmillä meriiteillä joukkueeseen liittyi myös puolustaja Antti Boman, mutta hänen pelinsä Tapparassa jäivät vähiin. Myöhemmin hänestä tuli yksi maan maineikkaimmista ja pitkäaikaisimmista erotuomareista.

Tappara käytti kauden aikana ennätyksellisesti kahdeksaa eri ulkomaalaispelaajaa, mutta kauteen valmistautuessa määrä oli maltillinen. MM-kisojen jälkeen polvileikkaukseen joutunut Aleksander Barkov jatkoi jo neljännelle Tappara-kaudelleen, ja lisäksi keväällä pelaajaryhmään oli kiinnitetty Viron maajoukkuekapteeni Olle Sildre, jolla oli Tappara-taustaa jo kaudelta 1992-93 A-nuorten riveissä. Sildre pääsi pelaamaan kuitenkin vain yhden ottelun SM-liigassa ja vietti muun ajan Uudenkaupungin ykkösdivisioonajoukkueessa Jää-Kotkissa.

Harjoitusten jatkuessa kesälomien jälkeen Tapparaan liittyivät tryoutilla Kanadan maajoukkueen kanssa Eurooppaa kiertäneet puolustaja Reid Simonton ja keskushyökkääjä Ryan Duthie. Ehkä pientä epäröintiäkin oli ilmassa, mutta lopulta kaksikon kanssa tehtiin loppukauden sopimukset. Harjoituspelien jo alettua hyökkäystä vahvistettiin vielä Latvian MM-kisapelaajalla Aleksandrs Kerčsillä. Nyt ulkomaalaisten lukumäärä oli kohonnut jo viiteen.

Kerčs olisi saattanut jäädä hankkimattakin, mutta juuri harjoituspelikauden alkaessa Tapparan laitahyökkääjäosasto koki takaiskun, johon ei ollut osattu varautua. Kesällä Colorado Avalanchen varaama Ville Nieminen teki viimeisellä mahdollisella hetkellä NHL-sopimuksen ja lähti kohti muutaman vuoden päässä odottavaa Stanley Cupin voittoa. Rauno Korpi ei edes yrittänyt salailla pettymystään ladattuaan Niemisen niskaan jo isot odotukset ja jouduttuaan sitten luopumaan nuorukaisesta.

Mutta eivät kuviot ulkomaalaisten kanssa jääneet kaudenalushankintoihin. Marraskuun puolivälissä Tappara tarrasi Kärpissä ykkösdivaria pelanneeseen venäläishyökkääjään Oleg Jashiniin, joka vetikin loppukauden liigaa Tampereella. Joulukuun alussa Tappara teki vaihtokaupan, jossa vain yhden maalin tehnyt Ryan Duthie vaihdettiin Lukossa pelanneeseen venäläispuolustajaan Denis Tshervjakoviin. Kahdeksaan eri ulkomaalaispelaajaan päästiin tammikuussa, kun Tappara tunnusteli Ässien kanssa mahdollisuutta kierrättää Tshervjakov sinne ja ottaa tilalle slovakialaishyökkääjä Jan Lipiansky. Kaksikko kokeili kolmen ottelun verran uusissa joukkueissa, mutta isompaa parannusta ei ilmeisesti kummassakaan seurassa nähty ja miehet palasivat takaisin lähtöpaikkoihinsa.

SM-liigan ottelumäärää oli harvinaisesti vähennetty

SM-liigassa oli tehty harvinainen ja lyhytaikaiseksi jäänyt temppu, kun runkosarjan ottelumäärää oli pudotettu kahdella edelliskausiin verrattuna. 12 joukkuetta oli mukana ja ne pelasivat 48 ottelua kukin. Niistä kahdeksan parasta meni pudotuspeleihin ja viimeiseksi jäänyt joutui karsimaan paikastaan.

Tappara aloitti hyvin voittamalla neljä kertaa viidessä ensimmäisessä pelissään. Johannes Alanen teki uransa ensimmäisen liigamaalin SaiPa-voitossa, ja Lasse Pirjetä puolestaan voitti uuden joukkueensa kannattajat nopeasti puolelleen hattutempulla Ilvestä vastaan.

Lokakuun 4. päivänä Tappara teki protestin hävittyään Hakametsässä Kiekko-Espoolle. Ottelussa espoolaiset pääsivät ylivoimamaalin turvin johtoon, jota Tappara ei enää tavoittanut. Maalin syntyessä Jarkko Varviota oli pidetty jäähyllä yhdeksän sekuntia liian pitkään. Virhe myönnettiin, vaikka ottelupöytäkirjaakin oli ehditty välissä jo peukaloida näyttämään oikealta, mutta sääntöjen puitteissa liian pitkän ylivoiman aiheuttamaa maalia ei olisi voitu hylätä – liian lyhytkestoisen jäähyn takia tehty maali taas olisi voitu hylätä. Tappara tiesi protestinsa turhaksi ja veti sen myöhemmin pois. Ottelun toimitsijat saivat pienen näpäytyksen sormilleen.

Vielä lokakuussa Mika Noronen pelasi toistaiseksi lyhyen liigauransa ensimmäisen nollapelin. Syyskaudella hän ohittikin Ilpo Kauhasen maalivahtihierarkiassa, mutta Kauhanen taisteli kauden aikana peliaikaa itselleenkin. Joissakin arvioissa maalivahtikaksikkoa pidettiin liiankin tasaisena, ja selkeän ykkösveskarin löytyminen olisi ollut parempi vaihtoehto.

Kumpikin molari kävi kentällä erikoisessa ottelussa Ässiä vastaan Hakametsässä lokakuun lopussa. Porilaiset tekivät kahdeksaan minuuttiin kolme maalia, ja Noronen sai maalillaan tehdä tilaa Kauhaselle, jonka taakse Ässät teki maalin heti seuraavalla laukauksellaan. Pelin ylitettyä puolivälinsä Ässät johti jo 5-0, mutta valtaisan kirin jälkeen lopputulokseksi saatiin tasapeli 5-5.

Korpi välillä maajoukkuetehtävissä

Rauno Korpi oli siis samaan aikaan sekä Tapparan että naisten maajoukkueen valmentaja. Jälkimmäisessä toimessaan hän vietti jonkin verran aikaa maajoukkueen mukana valmistamissa maaotteluissa pariin kertaan syyskauden aikana. Naganon olympialaisten aikaan liigakiekko oli tauolla, ja kisoissa voitettuun olympiapronssimitaliin Korven velvollisuudet maajoukkueessa päättyivätkin.

Ensimmäisen kerran Ismo Läntinen otti ykkösvalmentajan paikan kolmen ottelun ajaksi marraskuussa. Menestys ei ollut hullumpaa, sillä vaikka ensimmäisessä pelissä tulikin JYPiltä turpaan 0-5, niin voitot Jokereista ja Lukosta käänsivät jakson plussalle. Kaikkiaan Korpi oli sivussa Tappara-penkin takaa yhdeksästä ottelusta kauden aikana.

Marraskuun 27. päivä Tappara kohtasi Hakametsässä TPS:n, joka tuli peliin pidettyään neljässä edellisessä pelissään vastustajansa ilman maaleja. Maalivahti Kimmo Lecklin oli jo rikkonut Ilpo Kauhasen helmikuussa 1996 tekemän maalivahtien nollaputkiennätyksen. Kauhasen ennätysputki oli katkennut Hakametsässä TPS:ää vastaan, ja historia toisti itseään, vaikka joukkueet olivatkin nyt käänteisenä: Lecklinin putki katkesi aikaan 259 minuuttia 28 sekuntia, kun Ari Vallin laukoi ensimmäisessä erässä pelin avausmaalin.

Tappara oli mukana toisenkin nollaputken katkaisussa tammikuun puolivälissä. Lukko oli hävinnyt kolme edellistä otteluaan ja se oli pelannut jo yli 200 minuuttia ilman tehtyä maalia, kunnes Raumalla Tapparaa vastaan se sai täyden tuurimaalin, joka pomppi Reid Simontonin kautta juuri ja juuri omaan maaliin. Ilmeisesti se vapautti, sillä Lukko voitti Tapparan tuossa pelissä 4-2.

Sitä ennen kirvesrinnat olivat ehtineet pelata jo kahdeksan ottelun tappiottoman putkenkin.

Olympiatauon jälkeen heikompaa

Timo Jutila sai Turussa täyteen 500 liigaottelua, mutta juhlat menivät vähän penkin alle, kun joukkue hävisi ja Juti itse lensi suihkuun reilut viisi minuuttia ennen loppua lyötyään turkulaisten Mikko Elorantaa.

Olympiatauolle lähdettiin, kun HPK kaatui Hakametsässä 8-5. Arto Kulmala pyssytti pelissä neljä osumaa. Kaikkiaan kotiottelut sujuivat kauden aikana erinomaisen mainiosti, sillä tuo HPK-voitto oli jo 15. peräkkäinen kotiottelu ilman tappiota. Olympialaisten jälkeen listaan liitettiin tasapelin myötä vielä yksi tappioton matsi, mutta sitten TPS onnistui voitollaan putken katkaisemaan.

Tauon jälkeen runkosarjaa oli jäljellä enää seitsemän ottelua. Tapparalta ne pelit eivät sujuneet yhtä hyvin kuin ennen taukoa, sillä se voitti vain yhden niistä seitsemästä pelistään.

Se yksi voitto näytti ensin arvokkaalta, sillä se tuli Jokereista, jonka kanssa Tappara kamppaili samoista sijoituksista ja kotiedusta puolivälieriin. Jokerit kaatamalla näytti siltä, että kun nämä joukkueet kohtaavat toisensa toisena keväänä peräkkäin puolivälierissä, niin nyt kotietu onkin kirvesrinnoilla. Toisin kuitenkin kävi. Viimeisessä runkosarjaottelussaan Tappara hävisi sarjan toiseksi viimeiseksi jääneelle JYPille, ja samaan aikaan Jokerit voitti Lukon ja nousi neljännelle sijalle ohi Tapparan.

Jokereista taas seinä vastaan playoffeissa

Pudotuspeleihin Tappara lähti varovaisesti kovemmin odotuksin kuin edelliskaudella. Vaikka Jokerit oli runkosarjassa haparoinutkin yllättävän paljon, niin tosipaikassa kokenut ja nimekäs narripaitajoukkue näytti Tapparalle taas kaapin paikan. Kirvesrintojen runkosarjatykittäjätkin esiintyivät vaisusti jättäen joukkueen sisäiset piste- ja maalipörssin kärkipaikatkin uusille kasvoille. Puolustaja Ari Vallin oli playoffien paras Tappara-pistemies kolmella syöttöpisteellään, mikä oli vain yksi piste vähemmän kuin koko runkosarjassa.

Ensimmäisen ottelun Tappara hävisi 6-3. Ero tuli pitkälti maalivahtipelissä, kun Ari Sulander torjui hyvin ja Ilpo Kauhanen puolestaan lipsautti pari maalia helposti. Loppuihin puolivälieräpeleihin Tappara vaihtoi maalinsa suulle Mika Norosen, mutta jatkoon pääsyyn se ei riittänyt.

Hakametsässä pelattu toinen ottelu jäi kuitenkin tapparalaisten mieliin lähes hurmoksellisena. Joukkue otti nopeasti kolmen maalin johdon, jonka Jokerit yhtä nopeasti tasoitti. Maalien tekemistä jatkettiin puolin ja toisin, kunnes taululle jäivät Tapparan voittoluvut 7-5. Yksi playoff-voitto oli jo enemmän kuin edellisenä vuonna.

Kahteen viimeiseen peiin Tappara teki enää kuitenkin vain yhden maalin. Jokerit voitti ensin kotonaan 3-1 ja perään Hakametsässä 4-0 ja eteni taas välieriin. Sen ja TPS:n kaksoishegemonia oli kuitenkin päättynyt ja nyt finaalikaksikkona nähtiin HIFK ja Ilves. IFK voitti mestaruuden.

Pirjetän 24 maalia eniten Tapparassa viiteen vuoteen

Runkosarjan aikana Toni Lydman nousi kansalliselle huipulle, ja Lasse Pirjetä teki enemmän maaleja yhden kauden aikana kuin kukaan Tapparassa viiteen vuoteen. Pirjetä iski 24 maalia ja yhteensä 46 tehopistettä. Jarkko Varvion maalimäärä oli 19. Aleksander Barkov ehti kesän polvileikkauksensa jälkeen liiga-avaukseen, pelasi kaikki ottelut ja keräsi taas komeat 41 pistettä, toiseksi eniten Tapparasta Pirjetän jälkeen. Kaudesta mieleen jäivät myös Aleksandrs Kerčsin kylmiä rinkejä takapuolten ympärille aiheuttaneet kiemurat kentän molemmissa päissä. Tulostakin syntyi 14 maalin ja yhteensä 31 tehopisteen verran.

Kaukalon puolelta mainittakoon vielä eksoottinen kohtaaminen Tampere Cupissa, kun kirvesrintojen lohkossa pelasi Japanin maajoukkue. Tappara voitti ottelun 6-3. Timo Jutila nähtiin pelaamassa harvinaisella pelinumerolla 32, kun Cupissa käytössä olleissa paidoissa ei tuttua seiskaa ollut.

Kaukalon ulkopuolellakin nähtiin puolipakotettu henkilöstövaihdos, kun Rane Korpi oli edelliskauden jälkeen siirretty VIP-tilaisuuksien isännöinnistä johtamaan seuran edustusjoukkueen jääkiekkotoimintaa. Hänen tilalleen Vippiin tehtiin kova värväys, kun niitä vetämään tuli vuoden 1995 Miss Suomi Heli Pirhonen.

Marraskuun 25. päivänä 1997 tiedotettiin myös sellaisesta asiasta, että Tampereen ydinkeskustaan tai sen tuntumaan haluttiin jääkiekkoakin varten suurhalli, jonka valmisteluun perustettiin Tampereen Monitoimihalli Oy. Lopulta sellainen suurhalli saatiin valmiiksi lähes tarkalleen 24 vuotta myöhemmin.

---

---