---

LOISTAVA RUNKOSARJA KÄÄNTYI PUDOTUSPELIPETTYMYKSEKSI

Edelliskaudella neljännen kerran 1990-luvun aikana playoffeista ulos jäänyt Tappara oli nyt muutoksen edessä. Vaikka tällä kaudella vielä ei runkosarjakunniaa suurempaa saatu, niin vuosikymmenen heikomman menestyksen jälkeen nyt oli otettu selkeät ensi askeleet kohti ensimmäistä Suomen mestaruutta sitten vuoden 1988.

Muutoksen sytyttäjänä toimi päävalmentajaksi palannut Jukka Rautakorpi, joka oli toiminut samalla tontilla kaksi kautta 1995-97 ja sittemmin toiminut Jääkiekkoliitossa kaksi vuotta. Välivuosien aikana nuo kokemukset ensimmäisestä päävalmentajapestistä olivat marinoituneet aggressiiviseksi, liikkuvaksi ja voittavaksi pelityyliksi, jonka toteuttamista auttoi myös pitkään aikaan parhaiten onnistunut pelaajapolitiikka.

Huhtikuun lopussa Tampereen Koskikadun Cumulus-hotellin Nightlife-ravintolassa pidetyssä tiedotustilaisuudessa median ja yleisön eteen marssitettiin kovia hankintoja: Jussi Tarvainen ja Timo Vertala JYPistä, Tšekin MM-kisapelaaja Roman Meluzín, paluumuuttaja Ari Vallin, jatkosopimuksen tehnyt fanien suosikki Pasi Tuominen ja syvyyttä rosteriin tuovat puolustaja Asko Rantanen ja kakkosmaalivahti Timo Järvinen.

Vähän myöhemmin puolustukseen tuotiin toinen tšekki Drahomir Kadlec, joka osoittautui niin keskenkuntoiseksi, että hänet vaihdettiin vielä syyskuun aikana ruotsalaispakki Per Löfströmiin. Rantasen kärsiessä polvivammasta hänet paikattiin Jukka-Pekka Laamasella, joka loukkaantui itse vain muutaman pelin jälkeen. Vähällä peliajalla ollut Miikka Männikkö päästettiin kesken kauden Bluesiin.

Kokonaisuus oli paljon vakaampi ja pysyvämpi kokoonpano verrattuna muutamaan edelliskauteen, kun pelaajia tuntui tulevan ja menevän jatkuvasti.

Maalivahtiosaston kuntoon saattamiseen tosin meni toivottua enemmän panoksia. Tapparan toiveissa oli jatkaa Mika Noronen ykkösvahtinaan, mutta tämän korkean NHL-varauksen jälkeen kuviot muuttuivat. Tapparassa katseet kääntyivät seuran edelliseen mestarimaalivahtiin Thomas Draperiin, joka oli NHL-vuosiensa jälkeen tekemässä paluun Euroopan kaukaloihin. Norosen neuvottelut Buffalo Sabresin kanssa venyivät, ja kun hänen lähtönsä viimein varmistui, Tappara olikin Draperin suhteen pari päivää myöhässä. Rauman Lukko oli ollut samaan aikaan hankkimassa kanadalaista maalivahtia, joka kuitenkin viime hetkessä pyörsi tulopäätöksensä, minkä jälkeen Lukko sai hommattua Draperin nimen sopimuspaperiin juuri ennen Tapparaa. Tappara löysi Pohjois-Amerikasta toisen ex-NHL-vahdin Scott Baileyn, jonka hyvin sujuneet harjoituspelit laittoivat jotkut mediat ennakoimaan hänestä kauden parasta maalivahtia, mutta hänen alkukautensa SM-liigassa meni täysin penkin alle. Reilun kuukauden jälkeen Tappara korvasi hänet Jason Muzzattilla – ja vasta sitten kirvesrinnoilla oli tolppiensa välissä todellinen menestystarina.

Loppukauden ulkomaalaisviisikko Muzzatti, Löfström, Meluzín, Josef Boumedienne ja Aleksander Barkov oli parasta mitä Tapparan ulkolaisosastolla oli koskaan nähty.

Harjoituspeleissä voitosta voittoon

Tappara pelasi 11 täysiaikaista harjoitusottelua ja kolme päiväturnauksen miniottelua. Se hävisi niistä peleistä vain yhden täysiaikaisen pelin ja yhden miniottelun voittolaukauskisassa. Se ainoa kunnon tappiokin tuli Tampere Cupissa Zürich Lionsille sen jälkeen, kun Tappara oli jo varmistanut paikkansa turnauksen finaalissa. Pari viikkoa myöhemmin Tappara myös kuittasi tappionsa voittamalla Zürichin Sveitsissä.

Tampere Cup olikin värikäs. Ensimmäisessä ottelussaan Tappara kaatoi Metallurg Magnitogorskin, joka oli Euroopan hallitseva seurajoukkuemestari. Seuraavaksi kaatui Jokerit neljän tappelun ja kahdeksan ulosajon ottelussa, jonka väkivaltaisuuteen oli syynä ainoastaan Jokerit. Se huomattiin kabineteissakin, sillä Jokerien valmentaja Raimo Summanen sai tappelukäskytyksistään toimitsijakieltoakin. Kymmenen Cup-vuoden aikana Tappara oli voittanut sen kerran, Ilves ei kertaakaan, ja nyt nähtiin huipennuksena isäntäjoukkueiden keskinäinen finaali. Finaalista tuli yksipuolinen näytös, kun Tappara murskasi Ilveksen 9-3.

Ennen SM-liigan alkua Tappara voitti vielä turnauksen Sveitsissä, kaatoi Bluesin kahdesti ja viimeisessä ”Tampereen mestaruusottelussa” murskasi Ilveksen toisen kerran, nyt numeroin 7-2.

Ennen tosipelin alkua nähtiin vielä yksi yllätys, kun valmentaja Rautakorpi nimesi joukkueensa kapteeniksi vasta 21-vuotiaan Pasi Petriläisen. Valinta ei varmastikaan ollut huono, mutta ehkä vähän erikoinen se oli, kun joukkueessa oli myös Janne Ojasen kaltainen johtotähti.

Katastrofialusta ennätysvoittoputkeen

Jos harjoituspelit olivat sujuneet loistavasti, niin SM-liigan alku oli kauhistus. Ensin kotitappio Ässille, sitten murskatappio Lahdessa (2-8) ja vielä päälle jääminen nollille Ilvestä vastaan, jota oli treenipeleissä riepoteltu kuin märkää rättiä. Neljännessä pelissä aukesi pistetili tasapelillä Hämeenlinnassa, kun Roman Meluzín oli kaikissa maaleissa mukana tehoin 3+2. Ensimmäinen voitto tuli kuitenkin vasta kauden seitsemännessä ottelussa. Siinä vaiheessa Tappara oli sarjan viimeisellä sijalla.

Se ensimmäinen voitto käänsi kelkan: seuraavista 14 ottelusta Tappara hävisi vain yhden ja pelasi toisen tasan. Mukana jaksossa oli myös seuraennätyksellinen 10 suoran voiton putki. Baileyn haparoitua Timo Järvinen oli saanut torjuntavastuun, ja hän torjui putken kolme ensimmäistä voittoa. Siinä vaiheessa Muzzatti oli saapunut Tampereelle ja hän jatkoi lennosta mukaan voittoputkeen. Muzzatti koki ensimmäisen tappionsa Tapparassa vasta yhdeksännessä ottelussaan Lukkoa vastaan.

Se tappio Raumalla olikin loppusyksyn ainoa. Tappara ampui raketin lailla kohti sarjataulukon kärkeä. Joulutauolle se jäi kakkossijalta yhden pisteen TPS:ää perässä. Edelliskauteen verrattuna kirvesrinnat olivat parantaneet peräti 17 pistettä.

Joulutauon jälkeen vuoden viimeisessä kotiottelussaan kirvesrinnoilla oli mahdollisuus nousta sarjakärkeen ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin muutenkin kuin alkusyksyn muutaman pelikierroksen jälkeen kuten oli tapahtunut 1995. Hakametsässä vastassa oli pisteen edellä oleva TPS, jonka Tappara oli syksyn aikan kaatanut jo kolmesti. 10 minuuttia ennen loppua Tappara johti 3-1 ja kotiyleisö oli hurmoksessa kärkipaikan häämöttäessä, mutta loppuun tulikin ilkeä sulaminen, TPS teki kolme maalia, voitti ja piti ykkössijansa.

Vaikka Tappara hävisi alkukauden kompuroinnin ja sarjan kolmannen ottelun jälkeen vain yhden kerran kaksi ottelua peräkkäin, niin se ei kyennyt turkulaisten runkosarjavoittoa enää edes uhittelemaan, vaan jäi peräti 13 pisteen päähän. TPS:n lisäksi siinä loppukauden ainoissa peräkkäistappioissa mukana oli HPK, joka myös kiilasi yhdellä pisteellä Tapparan ohi toiselle sijalle.

Talo melkein paloi viiden ottelun toimitsijakiellon edestä

Lokakuussa Tappara oli kovimmassa voittoputkessaan, mikä nosti esiin yksilöitäkin. Aleksander Barkov palkittiin kuukauden parhaana liigapelaajana hänen kerättyään lokakuun aikana 11 ottelussa pisteet 4+11=15.

Lokakuun loppupuolella Tappara joutui kovan kohun keskelle. Se voitti Lappeenrannassa SaiPan niukasti maalilla huolimatta lopussa saamastaan jäähystä, joka tuomittiin korkeasta mailasta, vaikka SaiPa-pelaaja sai kasvoihinsa osuman kiekosta. Tuomari myönsi tehneensä hätäisesti väärän päätelmän ja antaneensa siksi jäähyn. Edelleen kierroksilla käynyt valmentaja Rautakorpi tiuskaisi tuomaria olemaan vähemmän hätäinen, ettei polta taloaan. Paikallinen lehtimies kuuli kommentin ”Varo ettei talos pala!”, teki siitä uutisjutun kääntämällä tarkoituksen sellaiseksi, että Rautakorpi uhkasi polttaa tuomarin talon. Toinen media käytti vieläpä aukeaman verran lehtitilaansa julkaisemalla kuvan tuomarin asuinkerrostalosta ja haastattelemalla muita asukkaita, että pelottaako nyt asua siellä. Koko juttu oli absoluuttinen farssi, jossa ainoa syyllinen oli media.

SM-liiga yritti hillitä typerää kohua sitä myötäilemällä ja langettamalla Rautakorvelle viiden ottelun toimitsijakiellon ”tuomarin uhkailusta”. Lisää kohua syntyi, kun Rautakorpi valmensi katsomosta käsin etäyhteydellä vaihtopenkille. Sitä ei ollut säännöissä kielletty, mutta nyt kiellettiin.

Hauskan sattuman piikkiin laitettiin, kun Rautakorven toimitsijakielto ja Tapparan voittoputki päättyivät samaan aikaan. Ensimmäinen peli Rautakorven palattua päättyi tasapeliin, seuraavasta tuli tappio.

Voittoputken päättänyt tasapeli pelattiin Jokereita vastaan täysin maalittomana jatkoajan jälkeenkin. Tulos 0-0 oli ensimmäinen kerta Tapparan historiassa.

Valeri Krykov teki peräkkäisten otteluiden ennätyksen

Vuoden vaihduttua huhuttiin maalivahti Muzzattin jättävän joukkueen ja palaavan Kanadaan raskaana olevan vaimonsa luokse. Väärä huhu johtui siitä, että hän oli joulutauon aikana käynyt kotimaassaan juurikin sillä asialla. Hän oli kuitenkin myös palannut pelaamaan heti nollapelin paikallisotteluun.

Tammikuun 21. päivä Valeri Krykov pelasi HPK:ta vastaan 427:nnen peräkkäisen runkosarjaottelunsa. Hän otti SM-liigan kaikkien aikojen ”Teräsmiehen” tittelin Ilveksessä ja TuTossa torjuneelta maalivahti Jukka Tammelta. Krykovin putki katkesi reilua vuotta myöhemmin lukemaan 488, kun hän pelasi jo Bluesissa.

Kauden isomaalisin ottelu pelattiin helmikuussa Porissa, jossa Ässät rykäisi jo reiluun 11 minuuttiin kolmen maalin johdon, jonka Tappara ajoi kiinni joutuakseen seitsemän minuuttia ennen loppua kuitenkin taas kaksi maalia taakse. Janne Ojasen kavennus ja Timo Vertalan alivoimalla tekemä tasoitusmaali toivat lopputulokseksi 6-6.

Tasapeliin päättyi myös kauden kuudes ja viimeinen paikallispeli. Ensimmäisen pelin tappionsa jälkeen Tappara ei ollut Ilvekselle hävinnyt, mutta nyt tappio oli kiinni sekunneista. Aleksander Barkov tasoitti vain kaksi sekuntia ennen loppua. Erikoista oli se, että Ilves purnasi siitä, kun loppuminuuttien nahinasta Tapparan Josef Boumedienne sai viiden minuutin jäähyn Ilveksen Arvajan päästyä kakkosella. Ilveksen mielestä tuomarin olisi pitänyt antaa Boumediennelle vain 2+2 minuuttia, että Ilves olisi saanut ylivoimapelin. Tapparan tasoitus syntyi tasavajaalla.

Kaksi viikkoa myöhemmin Tapparan ja Jokerien välisessä ottelussa tuomareille oli järjestetty lisäjärjestysmiesten ja poliisien suojeluvartio. Se ei kuitenkaan johtunut näistä joukkueista, vaan edellisestä Ilveksen kotiottelusta, jossa Hakametsän turvatoimet olivat pettäneet ja yleisö päässyt uhkailemaan tuomareita. Jonkin verran kuumana nytkin kotiyleisö kävi tuomaritoiminnasta, mutta Jason Muzzattin 52 torjunnan tuoma kotivoitto maalein 2-1 rauhoitti kummasti.

Kokemus valttia playoff-peleissä

Runkosarjassa pelattiin toisen kerran peräkkäin 54 ottelua, ja 12 joukkueesta kahdeksan pääsi playoffeihin.

Kaksi kierrosta ennen runkosarjan loppua Tappara oli vielä kakkossijalla, mutta viimeisissä peleissään se hävisi Lukolle jatkoajalla ja pelasi TPS:n kanssa tasan. Samaan aikaan ottelunsa voittanut HPK nousi yhdellä pisteellä edelle. Kakkospaikalta puolivälierissä olisi tullut vastaan Blues, mutta nyt playoffien avausvastustaja oli kahden edelliskauden finalistijoukkue HIFK.

Ennusteet olivat Tapparan puolella, sillä se oli voittanut IFK:n kaikissa neljässä runkosarjapelissä. Tampereella IFK ei ollut voittanut kirvesrintoja sitten lokakuun 1994. Toisaalta liian vähälle huomiolle kenties jäi helsinkiläisten valtava kokemus kovista otteluista kahden viime vuoden ajalta. Tappara oli kauden nousukas, jolla ei ollut taustaa pitkistä pudotuspelikeväistä.

HIFK pudotti Tapparan voitoin 3-1. Se haki tarvittavan voiton Hakametsästä – ensimmäisensä lähes viiteen ja puoleen vuoteen – heti puolivälieräsarjan avauksessa lukemin 3-1. Toisen ottelun se voitti Marek Zidlickyn jatkoaikamaalilla 3-2, kun Tappara oli ensin noussut kahden maalin takaa tasoihin.

Toisessa pelissä Tappara menetti vielä Aleksander Barkovin, joka ei selkäkramppinsa takia pystynyt pelaamaan enää jäljellä olleissa otteluissa. Tappara onnistui kuitenkin ottamaan voiton kolmannessa pelissä, jossa se karkasi avauserässä jo kolmen maalin johtoon ja pystyi pitämään IFK:n takaa-ajon kurissa. Voitto tuli 5-3, viimeinen maali tyhjiin.

Ennen neljättä ottelua IFK kävi ruikuttamassa vielä Iltalehden sivuilla, kuinka Tappara pelaa rumasti. Joukkueen tähtipelaaja Jan Caloun esitteli kuvissa paria mustelmaansa. IFK kesti kuitenkin iskut kaukalossa. Tappara avasi Helsingissä neljännessä pelissä kahdella maalilla, mutta kotijoukkue nousi ohi. Vielä neljä minuuttia ennen loppua Roman Meluzín tasoitti pelin, mutta vain 34 sekuntia myöhemmin IFK:n Markku Hurme täydensi hattutemppunsa. Se jäi myös pelin viimeiseksi maaliksi ja vei HIFK:n välieriin.

Finaaleissa nähtiin kuitenkin kahden vuoden tauon jälkeen taas TPS:n ja Jokerien välinen mittelö. TPS oli vahvempi kolmella voitolla neljässä ottelussa.

Ojanen ja Barkov omiin ennätyksiinsä

Tapparan uusista pelaajahankinnoista Roman Meluzín paukutti 25 maalia ja syötti saman verran, yhteensä 50 pistettä. Jussi Tarvainen teki 20 maalia ja yhteensä 47 pistettä. Viiden maalin miehenä Tapparaan tullut Timo Vertala pussitti 24 kertaa ja ylsi 42 pisteeseen.

Näistä huippuonnistumisista huolimatta kirvesrintojen ykköspistemies oli taas Janne Ojanen, joka keräsi 65 tehopistettä; hänen 47 syöttöpistettään oli eniten koko liigassa. Vanhoista jyristä Aleksander Barkovkin oli nuorten tulokkaiden edellä 56 tehopisteellään. Ojanen ja Barkov kumpikin tekivät omat piste-ennätyksensä. Puolustuksessa Josef Boumedienne teki komeat 32 tehopistettä ja keräsi seuraennätyksen verran jäähyjä, 160 minuuttia. Ulkomaalaisviisikon toinen puolustaja, kesken kauden tullut Per Löfström teki 11 maalia. Maalissa Jason Muzzatti oli myös aivan loistava.

Playoffeissa Ojanen jäi turhan yksinäiseksi, osin Barkovin loukkaantumisen takia. Ojanen keräsi neljään peliin seitsemän tehopistettä. Runkosarjan tehomiehistä Tarvaiselle, Vertalalle ja Meluzínille jäi parannettavaa, kun he tekivät yhteensä vain kolme osumaa.

Timo Jutilan lopetettua edelliskauden jälkeen omista junioreista Tapparalle nousi heti ”uusi Juti”, kun nuori Tuukka Mäntylä valtasi liigapaikan.

Tamhockey Oy pyörittämään edustusjoukkueen toimintaa

Jutilalla oli vielä kolme vuotta sopimusoptiostaan Tapparan kanssa jäljellä. Tammikuussa hänet nimitettiin seuran yhteyspäälliköksi vastuualueinaan markkinointi, asiakaspalvelu ja urheilutoiminnan tarkkailu.

Sitä ennen kesällä ennen kautta Tappara oli saanut uuden pääomistajan. Tapparan edustusjääkiekkotoimintaa pyörittämään ryhtyneen Tamhockey Oy:n suurimman osakepotin hankki Tampereen Svenska Samskolanista lähtenyt ja nyt Lontoosta toimiva Chaim ”Poju” Zabludowicz, joka oli yksi Euroopan rikkaimmista henkilöistä. Mikko Leinonen palasi toimitusjohtajan tehtäviin, ja Liiga-Tappara ry:n toimitusjohtajan tittelillä edustustoimintaa pyörittänyt Ronald Grönlund siirtyi markkinointijohtajaksi.

Myöhemmin kauden aikana helmikuussa Tamhockey Oy järjesti osakeannin korottaakseen osakepääomaansa ja laajentaakseen omistuspohjaansa.

Helmikuussa pystytettiin myös Tappara Akatemia, jossa sopimuspelaajia alettin Pirkanmaan Oppisopimuskeskuksen kanssa kouluttamaan oppisopimuksella ammattiin peliuran aikana.

---

---