Kaudella 2013-14 Tapparassa esiintyi kaksi hyvin erilaista pohjoisamerikkalaista ammattilaista. Kanadalainen hyökkääjä Josh Green (takana oikealla) oli 36-vuotias yhdeksän NHL-joukkueen ja yli 350 NHL-ottelun konkari, kun taas yhdysvaltalainen puolustaja Nick Bailen (55) oli 23-vuotias yliopistokiekkoilija, joka tuli Tapparaan ensimmäiselle ammattilaiskaudelleen.

Yhteistä kaksikolle oli onnistuminen Tapparassa. Syksyllä kauden jo alettua joukkueeseen liittynyt Green teki runkosarjassa 21 maalia 44 ottelussa – mikä oli Liigan korkein ottelukohtainen maalikeskiarvo yli 15 maalia tehneistä – ja pudotuspeleissäkin vielä viisi maalia lisää. Bailen puolestaan teki runkosarjassa 11+21=32 pistettä (piste enemmän kuin Greenillä) ja sijoittui pakkien pistepörssissä kolmanneksi. Playoffeissa Bailen oli pakkien pisteykkönen saldolla 4+8=12.

Tämä Henrik Haapalan laukaus ei ole ihan onnistunut. Kiekko on jäänyt paikoilleen ja kiekosta ohi suhahtanut maila jatkanut valesaattoliikettään suoraan Kärppien Atte Ohtamaan nenään finaalipelissä keväällä 2014.

Tomáš Plíhal tarkkana aloituksessa TPS:n Jeff Halpernin kanssa syksyllä 2013.

Tappara ja Ilves pelasivat Ratinan stadionilla ulkoilmaottelun tittelillä Open Ice Winter Classic Tampere joulukuun 14. päivänä 2013. Päivää aiemmin Tappara kokoontui joukkuekuvaan.

Takana vasemmalta: Jukka Rautakorpi (valm), Jussi Tapola (valm), Johan Larsson, Ray Sawada, Vellu Pohjonen (hieroja), Nick Bailen, Jarkko Malinen, Pekka Jormakka, Jorma Pekkanen (huoltaja), Henrik Haapala, Jere Rouhiainen, Jan-Mikael Järvinen, Tomas Plíhal, puoli päätä Pämi Männistöä (huoltaja), Olli Palola, Elmeri Kaksonen, Vilho Virmavirta, Josh Green, Petri Tuononen (valm), Jukka Peltola, Tomi Mäkelä (fysio), Marko Ojanen (valm), Jaakko Kailajärvi (valm). Edessä vasemmalta: Antti Erkinjuntti, Juha Metsola, Teemu Aalto, Ville Nieminen, Pasi Puistola, Andy Chiodo, Pekka Saravo, Kristian Kuusela. Markus Kankaanperä ja Ján Tabaček olivat sairaina poissa kuvauksesta. Heidän tilallaan olivat junioripelaajat Rouhiainen ja Virmavirta.

Pekka Saravo nousi Tapparan liigamiehistöön 2000-luvun alussa, lähti vuosikymmenen puolivälissä Ruotsiin ja palasi taas kirvesrintoihin vuosikymmenen lopussa peräti kuusivuotisella sopimuksella. Kaudella 2013-14 hän pelasi uransa 500:nnen runkosarjaottelun erikoisessa paikassa Ratinan stadionilla, kun Tappara ja Ilves kohtasivat ulkoilmaottelussa. Erikoista oli sekin, että Saravo teki juhlaottelunsa kaikki maalit, kun Tappara voitti 1-0. Kuvassa mukana nollille jääneestä Ilveksestä Roope Hintz ja Jussi Pesonen (29).

Olli Palola oli kauden 2013-14 suomalaisen jääkiekon superstoori. Edelliskeväänä Mestiksessä pelannut pelaaja nousi Liigan maalikuninkaaksi ja samantien Leijonien MM-hopeajoukkueeseenkin. Ennen kautta Palola oli tehnyt seitsemällä eri kaudella 186 liigapelissään 14 maalia, mutta nyt Jan-Mikael Järvisen ja Pekka Jormakan rinnalla niitä paukahti yhtäkkiä 27! ”Opa” voitti Aarne Honkavaara -palkinnon Liigan parhaana maalintekijänä. Pahimmat kilpailijat jäivät neljän maalin päähän.

Kauden aikana Palolalta julkaistiin myös äänilevy, jossa maalitykki soittaa ja laulaa Aknestikin säveltämän ja itse sanoittamansa kappaleen ”Zambonista vasemmalle”. Jos levyä ei hyllystä löydy, sen voi kuunnella ainakin vielä tätä kirjoittaessa YouTubesta: Olli Palola feat Reino Houseband – Zambonilta vasemmalle.

Liigakauden jälkeen Opa oli jo lähdössä lomareissulle, kun Leijonien päävalmentaja Erkka Westerlund kysyi, kiinnostaisiko varamiehen paikka MM-joukkueessa. Kyllä kiinnosti. Lopulta Palola pelasi kaikki MM-ottelut finaalia myöten ja oli joukkueen paras maalintekijä neljällä osumallaan. Yksi maaleista syntyi finaalissa Venäjän verkkoon, yksi pudotuspelissä Kanadaa vastaan.

Juha Metsola jatkoi kaudella 2013-14 siitä, mihin oli edelliskaudella jäänyt. Edelliskauden kahdeksan nollapeliä ei riittänyt, vaan nyt niitä tuli 12. Samalla hän teki Tapparan seuraennätyksen yhden kauden nollapelien määrässä. Hänen kakkosvahtinsa Andy Chiodokin muuten piti vielä kahdesti nollan, joten yhteensä niitä tuli Tapparalle 14.

Kuvassa tulossa yksi Metsolan kauden nollapeleistä, tällä kertaa poikkeuksellisessa pelipaikassa Ratinan ulkoilmastadionilla, jossa Tappara voitti Ilveksen 1-0. Maalilla pakkina Johan Larsson, joka myöhemmin kaudella finaalipelissä onnistui – tai lähinnä epäonnistui – kertaalleen ohittamaan Metsolan paikasta, mistä voisi kokeilla uudelleen miljoona kertaa saamatta kiekkoa maaliin.

Yksi finaalisarjan 2013 hienoista nyansseista oli joukkueiden kultakypärien Ville Niemisen ja Veli-Matti Savinaisen keskinäinen taistelu herruudesta ja yliotteesta kaukalossa. Aina otteluiden ensimmäisistä kiekonpudotuksista lähtien kamppailevaa kaksikkoa saatiin olla irrottelemassa toisistaan tuomarivoimin. Kaikki tapahtui kuitenkin erinomaisen hienoissa vastustajaa kunnioittavissa merkeissä ilman ylilyöntejä.

Juha Metsola nousi suomalaisen kiekkokansan tietouteen kovaa kaudella 2012-13. Siihen asti kakkosvahtina liigaurallaan toiminut Metsola sai mahdollisuutensa lokakuun lopussa Pekka Tuokkolan haparoidessa ja käytti sen hyväkseen. Ennen viimeistä runkosarjapeliä hän pelasi 43 ottelua putkeen, kun siihen mennessä kolmen kauden aikana pelejä oli kertynyt 38. Playoffeissakin hän pelasi kaikki 15 ottelua. Nollapelejä tuli kahdeksan, tuli valinta tammikuun parhaaksi pelaajaksi, tuli A-maajoukkuepaikka ja nollapeli toistaiseksi ainoassa pelatussa Leijona-pelissä.

Kuvassa Metsolan maskimallia 2012-13. Maskin sivussa luonnollisesti metson kuvan ja numero kolme muistelemassa edesmennyttä Tappara-legendaa Pekka Marjamäkeä.

Vuoden 2013 finaaleissa Tappara teki kaksi todellista loppuhetkien ratkaisua. Ensimmäisessä finaalissa Hakametsässä Jukka Peltola teki liigaennätyksen myöhäisimmästä voittomaalista playoffeissa onnistuttuaan 2-1 -maalissaan ajassa 59:55. Kolmannessa pelissä Tappara rikkoi oman ennätyksensä, kun kuvassa yleisöä kuulosteleva Niclas Lucenius iski voittomaalin 3-2 vain sekunti ennen varsinaisen peliajan loppua. Valitettavasti nuo viime hetkien voitot jäivät kirvesrintojen ainoiksi finaalisarjassa Ässiä vastaan.